Vanhemman omat tunnekuohut ovat monelle vanhemmalle raskaita sen vuoksi, että voimakkaiden tunteiden lisäksi ne voivat herättää myös jälkeenpäin vaikeita tunteita, kuten syyllisyyttä, häpeää ja riittämättömyyttä. Miksi huusin lapselle? Miksi en osannut vetäytyä rauhoittumaan, kun olisi pitänyt? Miksi en vieläkään osaa hallita vihaani?



Kaksi asiaa voi olla yhtä aikaa totta: voimme sekä olla ymmärtäväisiä tunnekuohuihin liittyviä ylilyöntejä kohtaan ja suhtautua itseemme armollisesti että toivoa, että tunnekuohuja ei tulisi ainakaan kovin usein. Tunnekuohut ovat äärimmäisen inhimillisiä etenkin suhteessa lapseen, sillä vanhemmuuteen liittyy niin voimakkaita tunteita. Oli vanhemman tunnekuohujen taustalla mitä vain — jälleen kerran liian lyhyeksi jääneet yöunet, työstressi tai kasvatus, joka ei opettanut kohtaamaan tunteitaan — on varmasti mahdollista löytää päteviä syitä siihen, miksi tunteiden sääteleminen oli sinulle juuri tietyssä hetkessä vaikeaa.

Ei ihme, että suutuin niin paljon. Minua harmitti, kun tuntui, että tänään vietetty kiva päivä meni ihan pilalle, kun lapsi kieltäytyi yhteistyöstä iltatoimilla.

Minä en saanut lapsena käyttäytyä noin: itkeä tai näyttää surua. Minua olisi pidetty kiittämättömänä, vaikka kyse ei ollut siitä. Minulla oli vain paha mieli. Tosi ymmärrettävää, että lapsen itku aiheuttaa minussa voimakkaita tunteita.

Tunnekuohujen jälkeisiä itsesyytöksiä ja muita tunteita voi kuulostella uteliaana ja päästää niistä sitten irti. Näiden tunteiden tarkoituksena on auttaa meitä toimimaan seuraavalla kerralla paremmin, ei lamauttaa tai täysin nujertaa meitä. Yksittäiset tilanteet eivät tyypillisesti ole kovin merkityksellisiä sinun ja lapsen välisessä suhteessa, mutta jos tunnekuohut toistuvat usein ja niihin liittyy hallitsematonta käyttäytymistä tai koet jatkuvasti olevasi yli- tai alivireä, on ehkä syytä miettiä, miten tilannetta voisi helpottaa ja kuka siinä voisi auttaa.

Itsetuntemuksen vahvistaminen esimerkiksi Vanhemman tunnetaitokirjan avulla on yksi keino pidentää omaa sytytyslankaa ja ennen kaikkea oppia ymmärtämään ja ennakoimaan omia reaktioitaan.

Lähde: Julia Pöyhönen — Heidi Livingston
Vanhemman tunnetaitokirja



Tilaa kirja omaksi