Meditaatio mielletään usein mielen rauhoittamisen ja itsemyötätunnon harjoitukseksi. Juuri nämä taidot ovat kullanarvoisia silloin, kun aikuinen kohtaa vaikeita tilanteita lasten kanssa. Pienikin meditatiivinen hetki voi muuttaa kasvattajan suhtautumista. Se auttaa kestämään epämiellyttäviä tunteita, ottamaan etäisyyttä ja välttämään impulsiivisia reaktioita.



Yksi käytännönläheisimmistä harjoituksista on meditaatio-opettaja Tara Brachin (2003) tunnetuksi tekemä RAIN-meditaatio. Sen neljä vaihetta — recognize, accept, investigate ja non-identification — tarjoavat konkreettisen tien rauhallisempaan ja viisaampaan läsnäoloon.

Mielen ensiapua hengityksellä

Ennen varsinaista harjoitusta voi rauhoittaa kehoa ja mieltä muutamalla syvällä hengityksellä. Erityisen hyödyllistä on pidentää uloshengitystä tai kohdistaa huomio jalkapohjien tuntemuksiin alustaa vasten. Tämä yksinkertainen teko siirtää tarkkaavuuden pois tunnekuohusta ja antaa mielelle tilaa hengittää.

R — Recognize: tunnista kokemus

Ensimmäinen vaihe kutsuu pysähtymään ja kysymään: “Mitä minussa tapahtuu juuri nyt?” Kokemus voi olla tunne, ajatus tai kehon aistimus. Tärkeintä on suhtautua siihen uteliaasti ilman arvostelua. Myös epämiellyttävät tunteet kuuluvat ihmisyyteen, eikä niiden herääminen tee kenestäkään huonoa kasvattajaa. Tunnistaminen on kuin automaattiohjauksen kytkemistä pois päältä, koska vasta silloin voimme valita viisaasti, emmekä toimi vain reaktion ohjaamina.

A — Accept: hyväksy tilanne

Seuraavaksi kysytään: “Voinko olla tämän kanssa?” Hyväksyminen ei tarkoita epäkohtiin alistumista, vaan sitä, ettei kokemusta yritetä heti korjata tai torjua. Kun annamme tunteelle luvan olla, vastustus ei enää vie voimiamme. Vähitellen opimme huomaamaan, että kaikki kokemukset nousevat, huipentuvat ja hiipuvat — ellemme jää ruokkimaan niitä ajatuksillamme.

Hyväksymiseen liittyy myös lempeä pehmeys. Sen voi tuntea kehossa: hartiat laskeutuvat, kasvojen lihakset rentoutuvat. Myös sanat kuten “kyllä” tai mielikuva avoimesta ovesta voivat auttaa tilanteen sallimisessa.

I — Investigate: tutki kokemusta

Kolmannessa vaiheessa uteliaisuus syvenee. Millainen kokemus on? Missä kohtaa kehoa se tuntuu? Miten se muuttuu ajan myötä? Aina ei ole mahdollista tehdä täyttä harjoitusta, mutta jo pelkkä lempeä asenne — kuin kuuntelisimme ystävää hänen murheissaan voi auttaa. Kokemuksen tutkiminen vahvistaa kykyä suhtautua itseensä lämpimästi ja arvostavasti.

N — Non-identification: älä samaistu

Viimeinen vaihe kutsuu ottamaan pienen askeleen taaksepäin. Tunteet ja ajatukset eivät ole ehdotonta totuutta, vaikka ne hetkessä tuntuvat siltä. Samaistumattomuus tarkoittaa, että voimme katsoa kokemusta etäämmältä ja todeta: “Ah, tällaisia ajatuksia tällä kertaa”. Silloin mieli on kuin taivas, jossa tunteet liikkuvat ohikiitävinä säätiloina — muuttuvina, mutta eivät pysyvinä.

Pieni askel, suuri muutos

RAIN-meditaatio tarjoaa kasvattajalle voimakkaan mutta yksinkertaisen työkalun arjen haastaviin hetkiin. Sitä voi harjoitella muodollisesti hiljaisessa ympäristössä, mutta myös soveltaa kevyemmin keskellä kiireistä päivää. Jo muutama hengitys ja kokemuksen tunnistaminen voivat tehdä eron siinä, säilyykö yhteys lapseen myrskyisässä hetkessä.

Meditaatio ei poista vaikeuksia, mutta se voi antaa uudenlaisen tilan kohdata ne lempeästi, uteliaasti ja myötätuntoisesti.

Vinkki on saatu kirjasta
Merja Tompuri
Lapsen voimavarat
Tunnista kuormitus ja tue toimintaa

Kirjassa on...

1. Keskiössä lapsen hyvinvointi ja yksilöllisyys
Kirja painottaa lapsen hyvinvointia, kasvun tukemista ja yksilöllisyyden hyväksymistä. Se tarjoaa konkreettisia keinoja, joilla kasvattajat voivat auttaa lapsia osallistumaan toimintaan ja toteuttamaan itseään.

2. Normaalisuuden rajoja laajentava lähestymistapa
Kirja kyseenalaistaa kapeat normaalisuuden määritelmät, jotka voivat johtaa lasten tarpeettomaan diagnosointiin. Se rohkaisee kasvattajia mukauttamaan ympäristöä ja toimintatapoja niin, että kaikki lapset voivat osallistua tasavertaisesti.

3. Ratkaisukeskeinen näkökulma käytännön kasvatustyöhön
Kirja tarjoaa käytännönläheisiä työkaluja, kuten toimintaterapian COMP-arviointimenetelmää, tunnistaa ja ratkaista lasten toiminnallisuuteen liittyviä haasteita. Sen tavoitteena on vähentää lasten tukitarpeita muokkaamalla ympäristöä eikä vain keskittymällä diagnooseihin.

Merja Tompuri työskentelee lasten kuntoutuksen parissa. Hän on hankkinut täydennyskoulutusta muun muassa sensorisen integraation terapiasta, mindfulnessista ja psykofyysisestä toimintaterapiasta. Toimintaan osallistumisen tukeminen on olennainen osa hänen työtään lasten toimintaterapeuttina.

Tutustu kirjaan lisää