Tweet
Aggressiivisista oireista kärsivää lasta ei voi saada toimimaan eri tavalla, jos aikuisten toiminta ei muutu
Lapsen hermostumis- ja aggressio-oireiden helpottumiseen tarvitaan usein nimenomaan aikuisten suhtautumisen muuttumista. Niin epäreilulta kuin se aikuisesta voi tuntua, oireilevaa lasta ei voi saada toimimaan eri tavalla, jos aikuisten toiminta ei muutu.Toisen ihmisen kiukustuminen tai väkivaltainen käytös herättää aina kehollisia ja tunnereaktioita niissä, jotka tällaista kohtaavat. Kun lapsi kiukkuilee, aikuisenkin syke nousee, hengitys tihenee ja lihakset jännittyvät.
Nämä reaktiot johtuvat adrenaliinista ja muista stressihormoneista, joita erittyy nopeasti verenkiertoon uhkaavaksi koetussa tilanteessa. Stressivasteen ohella syntyy myös tunnereaktioita: jotkut ahdistuvat, toiset pelästyvät, kolmannet suuttuvat.
Aikuinen voi reagoida lapsen tunteenpurkaukseen automaattiohjauksella eli puhtaasti stressaavan tilanteen aiheuttamien tiedostamattomien vasteidensa mukaan.
Moni vanhempi, jonka lapsella on aggressio-ongelmia, on itse ollut aikanaan tulistuva tai aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi. Moni vanhempi on voinut saada usean sukupolven ketjussa mallia siitä, että kiukutteluun vastataan yhtä lailla vihaisesti. Mallioppiminen yhdistettynä aikuisen voimakkaaseen temperamenttiin altistaa aikuista reagoimaan lapsen raivoon omalla tunteenpurkauksella tai jopa väkivaltaisella käytöksellä.
Tulistuvan lapsen näkökulma aikuisen tunnereaktioon on, että hermostunut, vihainen tai ahdistunut aikuinen ei pysty tukemaan hänen tunnesäätelyään. Kiukkuinen aikuinen voi olla lapsesta pelottava. Sen sijaan edes näennäisen rauhallisena pysyttelevä, asianmukaisesti puhuva ja toimiva aikuinen voi olla kultaakin kalliimpi vihaiselle lapselle. Häneen voi tukeutua — hän on kuin majakka myrskyssä. Lapsi voi luottaa siihen, että joku jaksaa häntä.
Lähde:
Riikka Riihonen — Minna Koskinen — Mira Piitulainen (kuv.)
Kuinka kiukku kesytetään?
Lasten aggressiokasvatus
TILAA KIRJA TÄSTÄ.
UUTUUSKOULUTUS:
