Hae verkkokaupasta

Kirjaudu
sisään

Kirjaudu sisään
Ostoskori

Ostoskori

Lisää tilausnumerolla:

Unohdin salasanani

Sähköpostiosoite

Salasana



 


Lapsen haastavan käytöksen taustalla voi olla jännittäminen


Fyysiset oireilut, kuten vatsa- ja pääkivut sekä lihasjännitykset ovat lapsilla ja nuorilla yleisiä jännittyneisyyden merkkejä. Nämä ilmenevät tyypillisimmin jo ennakoitaessa jännittävää tilannetta, kuten uuteen ryhmään menemistä, koulun aloittamista tai kokeita.

Lapsen jännittäminen voi ilmetä hänen käytöksessään monilla eri tavoilla, jotka kertovat kamppailusta, jota lapsi käy jännityksen tunteidensa kanssa.

Pieni lapsi tarrautuu vanhempaan ja pysyttelee sylissä jännittävissä hetkissä, mutta isomman lapsen jännitystä voi joskus olla vaikeampi tunnistaa. Isommilla lapsilla, jotka osaavat jo suunnata ajatuksensa myös tulevaan, jännitys saattaa ilmetä vetäytymisenä, hiljaisuutena tai itkuisuutena, joille aikuisen on siinä nimenomaisessa tilanteessa vaikea nähdä selitystä. Myös hidastelu, vastustelu tai kiukuttelu esimerkiksi lähtötilanteissa voi kertoa jännityksestä.

Ylikierroksilla käyminen voi olla joidenkin lasten tapa reagoida jännitykseen, tosin usein se saattaa kertoa myös liiallisen viriketulvan aiheuttamasta vireytymisestä, jota lapsen on vaikea säädellä. Etenkin niissä tilanteissa, jotka aikuinen saattaa kokea jotenkin ärsyttäviksi, jännittämisen tunnistaminen ja siihen rakentavalla tavalla puuttuminen on haasteellista. Joskus jännitys voi purkautua jopa aggressiivisuutena tai toisten kiusaamisena. Esimerkiksi silloin, kun lapsi tai nuori on epävarma asemastaan ja hyväksytyksi tulemisestaan ryhmässä, hän saattaa yrittää hallita tilannetta voimakeinoin.

Selkeimmin jännittäminen voi olla havaittavissa ruokailu- tai vessatilanteissa. Lapsi saattaa kieltäytyä syömästä tai vessassa käymisestä. Myös kastelu ja tuhriminen voivat kieliä kovasta jännittämisestä tai pelosta.

Jos lapsen tunteet jäävät toistuvasti vastaanottamatta, hyväksymättä ja sanoittamatta, hän oppii hyvin pian piilottamaan ja pidättelemään niitä. Tällöin tunteet eivät kuitenkaan häviä mihinkään, vaan asettuvat kehoon.

Lihakset alkavat vartioida niitä jännittäen palleaa, niskaa, selkää ja jalkoja. Koko keho tekee työtä, jotta vääränlaisiksi tulkitut tunteet pysyisivät kurissa. Se on toisaalta keino selviytyä vaikeassa tilanteessa, mutta voi johtaa siihen, että vaikean tilanteen edessä lapsi alkaa aina oireilla fyysisesti. Vatsaan sattuu tai päätä särkee, ja kipeä kurkku tekee puhumisesta vaikeaa. Jatkuva jännitys myös jäykistää kehoa pitkällä aikavälillä.

Lapsi ja nuorikin tarvitsee avukseen aikuista säätelemään ylivoimaisia tunteita. Lapsi oppii tulemaan toimeen tunteidensa kanssa, kun hän saa aikuisen avun, tuen ja esimerkin sekä aikuisen luottamuksen siihen, että hän selviytyy.

Mitä aivoissamme tapahtuu jännitystilanteissa?


Aistimme tuovat aivoille viestin uhasta. Sen ottaa vastaan mantelitumake, joka on tunneelämän tärkeä keskus. Mantelitumakkeen tärkein tehtävä onkin tunnistaa ja tulkita aistimuksia, jotka tulevat sekä itsemme ulkopuolelta että sisäpuolelta. Monesti mantelitumaketta kutsutaan aivojen hälytyskeskukseksi tai palovaroittimeksi. Se reagoi tunneperäisiin viesteihin ja päättää niiden perusteella, onko kyseessä uhka, jonka takia täytyy heti käynnistää hälytys, vai viesti, jonka voi rauhassa siirtää jatkokäsittelyyn etuotsalohkon alueelle. Etuotsalohkot taas hallitsevat tunteita ja pohtivat sopivia reaktioita ja toisaalta vaimentavat mantelitumakkeen viestejä.

Jännitystilanteessa hälytys käynnistyy silmänräpäyksessä. Keho alkaa erittää stressihormoneja, jotka aktivoivat jännityksen, pelon ja ahdistuksen oireita. Kaikki tämä tapahtuu silmänräpäyksessä ennen kuin huomammekaan, emmekä suoraan voi itse vaikuttaa siihen.

Voimme kuitenkin omalla toiminnallamme lieventää stressihormonien vaikutusta ja toisaalta myös vahvistaa etuotsalohkon aktiivisuutta harjoittelemalla.

Lisäksi, kun tarjoat muutoksen tunteen omin voimin saavuttamisen kokemuksia, sitä enemmän vahvistuu myös lapsen luottamus siihen, että jännityksen kanssa pärjää.


Hengitysperhonen -rentoutusharjoitus

Harjoituksen voi tehdä joko istuen tai selällään maaten. Kuvittele vatsasi tai rintasi päälle perhonen. Hengitä syvään ja rauhallisesti ja tunne, miten perhosen siivet avautuvat jokaisella sisäänhengityksellä ja sulkeutuvat uloshengityksellä. Pienten lasten kanssa voi ottaa aluksi kädet mukaan avautumaan ja sulkeutumaan rinnan päällä. Seistessä siivet voi pitää sivuilla, vartalon vieressä ja ne kohoavat aina sisäänhengityksellä ja laskeutuvat uloshengityksellä.

 

Hieronta on hyväksi kaikille lapsille, mutta sillä voi olla käänteentekevä vaikutus erityisesti heille, jotka jännittävät tai joilla on pelkoja. Tässä mukava hierontaloru:


Leppäkertun voimatakki -hierontaloru

Leppäkerttu mustalakki
pue aina voimatakki
(vapaasti päätä silittäen
molemmilla käsillä selkää silittäen)

punaisena kiiltävä
vauhdikkaasti liitävä.
Tankkaan sinuun voimaa,
lannoitetta elämän roimaa.
Tähän pilkkuun laitan iloista kikatusta
tähän tuon onnen vipatusta
Tähän pilkkuun pyöritän luottamusta
ja tämä olkoon puolustusta
(pyörittele isoja pilkkuja eri puolille selkää
voit kuvittaa kaikki pilkut omalla tavallasi)

Tämän pilkun täytän huumorin
hortensioilla
ja tämän haaveiden hattaroilla.
Tähän vielä rehellisyyttä ja uskoa
lisään
ettei pääsis musta murhe takkisi
sisään.


Teksti on Reija Suntion kirjasta Kesytä jännitys. Kirjassa on runsaasti lapsellesi sopivia harjoituksia, joiden avulla voidaan purkaa jännitystä ja vahvistaa tunnetaitoja. Kirjan avulla parhaimmillaan ehkäiset pitkäaikaisen jännityksen muuttumisen elämää rajoittavaksi ahdistukseksi tai peloksi.

TARJOUS 10 € (NORM. 39 €)

Chat - Asiakaspalvelija on paikalla

  • Hei, miten voin auttaa? Kirjoita kysymyksesi alla olevaan laatikkoon ja paina lähetä.